Tonight Under the City Lights

Kun kaupungissa loistavat öiset valot, minusta tuntuu aina, että jokin odottaa minua siellä. Kaupunki näyttää suuremmalta, hetkittäin se on kuin kaikki minun kuvitelmani. Mikä se on, ja missä? Lentokoneen ikkunasta ensimmäistä kertaa kaupungin yllä näkyi vaikka kuinka monta välkkyvää valomerta. Olin väsyneempi kuin koskaan, mutta ajattelin olevani lopulta siinä kaupungissa.

Suurkaupunki öisin on aina kylmä, aina suuri, aina kaunis. Aamuyöllä minä ja Meribiologi kävelemme kaupungin valohorisontin sisään. Kuukauteen en ole taas ollut pilvenpiirtäjien vieressä, ja tänä yönä ensimmäistä kertaa aika täällä alkaa olla lopussa. Meidän päivämme on ollut täydellisen hyvä, enkä minä siksi saa itkeä. Sain häneltä yllätyslahjaksi rintaneulan, jossa on kimalteleva kukka (hänestä minä olen jotenkin kimalteleva myös). En minä itkekään, mutta pilvenpiirtäjien alla teen niille ja hänelle kaikenlaisia lupauksia: Etten koskaan mene New Yorkiin, olen aina uskollinen länsirannikolle. Että puhun kotona vain hänestä ja tästä kaupungista. että tulen heti takaisin.