Jossakin vaiheessa kirjoista tuli röyhkeitä: ne alkoivat katsoa sisälle ihmisten koteihin. Katto on irti ja lukija on hengittämättä, jotta sisällä olijat eivät huomaa.Huoneissa on aina kaikenlaista tavaraa, jota ei olisi voinut kuvitellakaan. 
Aika alkaa loppua, enkä minä vieläkään tiedä, mikä olisi paras aika tarkkailuun. Jos iltaisin myöhästyy tahallaan bussista ja sen vuoksi kävelee kotiin, voi itse olla pimeän suojissa ja näkee hyvin valaistuihin olohuoneisiin. Mutta pihamaat ja kaikki pihalle jätetty tavara - lelut, lukutuolit, muoviset mehulasit - jäävät huomaamatta. Sunnuntai-aamun valo on täydellinen, mutta silloin täytyy sietää ihmisiä. En minä heitä viitsi tarkkailla.
Tämä yksi talo näyttää tavalliselta, mutta siellä asuu kolme naista. Iso, pieni ja keskikokoinen? No, yhdellä on kyllä posliinilautaset ja hopealusikat, ne on peritty Indianasta, vanhemmilta, joita kutsutaan Herra ja Rouva C:ksi. Kun juhlapäivinä syön niiltä lautasilta, toivon, että Herra ja Rouva C. eivät koskaan kävele ovesta sisään. Kädet tärisevät, kun kannan lautasia tiskialtaaseen. 
Sitten täällä asuu myös kissoja, jotka osaavat puhua suomea. Toisten seurassa puhumme aina englantia, mutta kun olemme kolmestaan, ne alkavat ymmärtää, mitä tarkoittaa kiss-kiss. Ne pitävät kovasti suomalaisesta r-äänteestä ja sanovat mur mur mur. Ja kutsuvat itseään nykyisin killiksi. 
Sitä paitsi, ei minua kiinnosta, mikä on oikea vastaus. Kuka asuu tuossa amerikkalaisessa talossa? Millaista siellä on sisällä? Kysyä jaksan loputtomasti.
Tämä yksi talo näyttää tavalliselta, mutta siellä asuu kolme naista. Iso, pieni ja keskikokoinen? No, yhdellä on kyllä posliinilautaset ja hopealusikat, ne on peritty Indianasta, vanhemmilta, joita kutsutaan Herra ja Rouva C:ksi. Kun juhlapäivinä syön niiltä lautasilta, toivon, että Herra ja Rouva C. eivät koskaan kävele ovesta sisään. Kädet tärisevät, kun kannan lautasia tiskialtaaseen.Yksi täällä asuvista elää öisin. Hän ei voi sille mitään: Kello kaksitoista, kuin ajastettuna hän herää ja alkaa murehtia. Sitten hänen alkaa tehdä mieli kuumaa puuroa.
Sitten täällä asuu myös kissoja, jotka osaavat puhua suomea. Toisten seurassa puhumme aina englantia, mutta kun olemme kolmestaan, ne alkavat ymmärtää, mitä tarkoittaa kiss-kiss. Ne pitävät kovasti suomalaisesta r-äänteestä ja sanovat mur mur mur. Ja kutsuvat itseään nykyisin killiksi. Kerran seisoin tämän talon pihassa, enkä ollut koskaan nähnyt sisälle. Olisinpa odottanut pidempään ennen sisään astumista. Muistaisin, mitä kuvittelin: Millaista elämää tuolla vietetään?
2 kommenttia:
Voi että tykkään sinun kirjoituksistasi.
Kiitos, minäkin sinun :).
Lähetä kommentti