Olen ajatellut heitä usein salaa. April ja May, kampuksen ihanimmat tytöt. Näen heidät puiden takaa puistossa kirjaston takana. He eivät koskaan jaksa mennä luennoille, heidän ei tarvitse. En kuule, mitä he puhuvat, mutta nyt he nauravat. Luulin olevani piilossa, mutta he hymyilevät suoraan minulle. Juoksen pakoon kirjaston viileään hämärään.
5 kommenttia:
onko nuo kirsikkapuita? haluaisin nähä niitä joskus livenä. täällä kadut pölyää ja pikkukiviä on joka paikassa, imuroin jatkuvasti mutta sekään ei riitä, uh.
Rakkain anonyymi,
Nuo ensimmäiset pilven näköiset on! Ne on ihania ja niitä on joka paikassa. Joo, Air on ollut soitossa viime viikkoina :). Unohdin koko pölyn kun haaveilin vaan Oulun keväästä. Vaikka on se täälläkin ihan kiva. Ja kestää puoli vuotta.
Uskomaton kuva tuo missä on kirsikkapuut ja tuo holvikaari!
Kaunista.
Kiitos :). Pokkarikameran paras kaveri on kirkas aamun valo, silloin voi jopa onnistua joskus. Noiden kirsikankukkien aikaan se valo oli vielä vaaleanpunaista!
Niin, tuo kyseinen näkymä on muuten mun "työmatka" meidän toimiston rakennuksesta luokkaan :).
Lähetä kommentti