He likes to look in windows and see people standing there in the light at night. He likes to ride the ells. He would like to get into the apartments but there is no excuse. (New York post on Edward Hopper)
Olemme siellä jo näyttelyn toisena päivänä, ja melko varhain - uusi amerikkalainen kiharrin takertui tukkaani ja Meribiologin piti selvitellä se irti, siksi tänne on ehtinyt jo muitakin. Kauempaa näyttää, kuin seinillä olisi lamppuja, niin uskomaton on maalausten sisätilojen ja kuistien valo pihojen ja katujen pimeyttä vasten.
Meribiologi ei tunne Hopperia nimeltä, joten minun täytyy käyttää kotoista vertauskuvaa: "Oikean Hopperin näkeminen on minulle kuin Mona Lisan näkeminen teille." Ja bussissa selitän, kuinka Hopperin tavallisissa ihmisisssä, jokapäiväisissä paikoissa ja hetkissä, on jotakin surumielistä ja uhkaavaa.
Oikean Hopperin äärellä minun on kuitenkin muutettava mieltäni.
Chop Suey ja Automat, kaikille tutut hattupäiset naiset ravintolassa. Hopper kuvasi heidät, sillä he kuuluivat ensimmäisiin naisiin, joiden oli mahdollista istua ravintolassa keskenään, tai yksin. "Tables for Ladies", kyltit houkuttelivat konekirjoittajia, ompelijoita, myyjiä, lounastauoillaan ilman miehiä.
Hopper oli tirkistelijä, yksi näyttelyn otsikoista kertoo. Monissa maalauksissa kuvaan on päästetty mies, jonka herkeämätön tuijotus häiritsee kahviloiden naisten yksinäistä hetkeä. Minusta nämä miehet ovat turhia: jokaisessa kuvassa tuntuu päällimmäisenä Hopperin raskas katse. Kun olen kertonut vuokraemännälleni Hopperista, hän on sanonut: "Tietysti: Carver ja Hopper." Synkkien miesten synkät katseet.
Mutta Chop Sueyn naiset, syventyneinä kahdenkeskiseen keskusteluunsa - heissä ei ole enää minun silmissäni mitään synkkää. He voivat istua ravintolassa yksin, pian he voivat matkustaa vaikka maailman ääriin yksin. Atuomatin yksinäinen nainen tuijottaa kahvikuppiinsa, koska toivoo, että tuijottajat ymmärtäisivät kääntää katseensa ja antaa hänen olla rauhassa hyvässä yksinäisessä hetkessään.
5 kommenttia:
uuu, minäki haluan taidenäyttelyyn! vaikka työt alkoi kulttuurilaitoksessa ja olen nähnyt kahdessa viikossa kaksi. mutta tuommoisen Ison Nimen taidetta kun pääsis joskus vielä näkemään...
Isot Nimet on nähtävästi viikon sana - varasin liput myös Pähkinänsärkijään joulukúuksi :). Halvimmat mahdolliset, en varmaan näe mitään. Nälkätaiteilua, vai onko se sitten nälkäyleisöyttä? Toivottavasti kulttuurilaitoksessa on mukavaa, älä nyt liikaa silti kulttuurilaitostu.
Valitsin itselleni "I always wanted to be somebody, but now I realize I should have been more specific"-napin, koska minusta se oli tarkoitettu minulle.
Poika panttasi itsellään hauskinta postia vähän turhan pitkään, mutta nyt se kiertää meitä tyttöjäkin. Miten mukavalla tavalla, kaiken lisäksi. Aivan kuin olisit ollut taas täällä.
Puspus.
Tuli perille, hyvä! Täällä aina postitädit rapistelevat ja kopeloivat niin epäluuloisen näköisenä minun kirjeitä, että luulen niiden vievän ne johonkin karanteeniin.
Nappiasiasta vaikenen edelleen, kuin muuri..
Uaaah, rakastan Hopperia! Haluan siis Seattleen. Joko tsekkasit joulukalenterit?!
Lähetä kommentti