I blow you a kiss, it shall reach you tomorrow

Mummu lähetti minulle kortin matkaltaan. Hän oli käynyt Kuopiossa. Seison eteisessä sateenvarjo kädessä ja luen kortin monta kertaa. Se on aivan täynnä tekstiä ja huomaan, että tila on loppunut kesken. Mummulla olisi ollut vielä paljon asiaa, mutta loppuun täytyy mahtua: terveisin Ukki ja Mummu.

Matkoilla olemisessa on parasta, että voimme lähettää toisillemme kortteja.

Monta vuotta olimme yhdessä joka päivä. Aamuvarhaisella minut tuotiin jatkamaan unia mummun sohvalle. Siinä sain herätä rauhassa, räpytellä silmiäni villapeiton alla ja kuunnella, kuinka seinäkello raksutti uutta päivää ja mummu hyräili keittiössä. Ne olivat rauhallisten päiviemme tärkeimmät äänet.

Päiviemme ohjelma:

Kaakaota ja pullamössöä lapselle ja kahvia mummulle ja ukille sitten, kun lapsi on herännyt. Ukki tulee verstaasta ja tuo mukanaan Niprin, ukin kädestä syntyvän hämähäkin, joka hyökkää minun kimppuuni.

Asioiden hoitamista kirkolla: kukkapostikortteja, jotka minä saan kantaa, leluhyllyn tutkimista T-Kaupassa, kahvilla käymistä toisten mummujen luona, joilla on ihmeellisen värisiä lankoja ja nappeja ja joskus vanhoja ihania nukkeja. Hurjastelua kirkonmäellä potkurilla tai kesäisin pyörällä, jonka satulassa on natisevat jouset.

Perunavelliä ja rieskaa, senkin saa murentaa velliin, jos haluaa: keltainen voi leviää ihanasti valkoiseen velliin.

Kukkopillien ja maatuskojen asettelua riviin sohvan selkänojalle. Majan rakentamista ja majakahvien keittämistä mummulle, joka tulee kylään. Vierailu ukin verstaaseen, uusien kuksien ja kauhojen tarkastamista. Vuodenajasta riippuen leinikkien ja kurjenpolvien keräämistä, viinimarjojen syömistä, lumikinokseen hyppäämistä tai kuravellin keittämistä.

Pullamössöä ja kaakaota ja hirveä jännitys Nipristä.

Yhteisnokoset ja suomifilmi, toivottavasti Ansa tai edes Pekka ja Pätkä.

Makaroonilaatikkoa ja marjapuuroa, tylsä iltapäivä, kun isä tulee hakemaan. Mutta minä tulen taas huomenna takaisin, älä mummu huoli.

Osoite on kirjoitettu korttiin huolellisesti: Seattle, Washington, USA. Muistan vieläkin, miltä sen kirjoittaminen Suomessa tuntui. Mutta ei se osoite oikeasti ole missään kaukaisuudessa. Ajatellaan vaikka näin: jos nyt hyppäisin lentokoneeseen, voisin olla Kuopiossa jo ylihuomenna, torilla syömässä lihapiirakkaa mummun kanssa ja katselemassa puluja, kaupungin lintuja.