Yhtenä keväänä menimme uimaan sulaan rantaveteen ennen jäiden lähtemistä. Vesi oli korkealla, sillan päällä, ja karheat laudat tuntuivat vedenalaisina oudoilta paljasta jalkaa vasten. Jääonkaloiden välissä ui hauenpoikanen.
Yhtenä keväänä menimme yöksi mökille. Teimme vintille viiden pojan ja tytön siskonpedin. Minulla oli raidallinen uimapuku. Muistaakseni se oli ensimmäinen kerta, kun kukaan poika sanoi, että olimme nättejä.
Yhtenä keväänä sain neljä laudaturia ja ompelin koko yön punaista kellohelmaista hametta, ilman kaavoja. Kun lopetin, oli aamuyö ja aurinko paistoi kirkkaasti rullaverhon takana. Keittiössä äiti leipoi kukan, sydämen ja shakkiruudun näköisiä pikkuleipiä.
Yhtenä keväänä juhlissa oli sata ihmistä. Seuraavana aamuna heräsin varhain, enkä tuntenut kaikkia patjoilla ja sohvilla nukkuvia. Vain yksi vieras oli hereillä. Kävelimme puistoon, tyhjä kaupunki oli viileä ja valoisa, täynnä sievää paperiroskaa.
Yhtenä keväänä herään aamulla, enkä tiedä, missä olen. Ulkona on jo valoisaa. Pitäisikö minun olla jo toimistossa, luennolla, lentokoneessa? Sydän hakkaa raskaasti. Raotan verhoa, pihalla auringonkukan hahtuvat täyttävät ilman, ja muisti palautuu: On lauantai. Yöllä olimme tanssimassa, kävelimme toisesta kaupunginosasta. Ei tarvitse tehdä mitään. Päiviä on jäljellä, mutta vähän.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti